puhuttelunimi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapuhuttelunimi (7)
- sama kuin kutsumanimi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puhuttelunimi | puhuttelunimet |
| genetiivi | puhuttelunimen | puhuttelunimien (puhuttelunimein) |
| partitiivi | puhuttelunimeä | puhuttelunimiä |
| akkusatiivi | puhuttelunimi; puhuttelunimen |
puhuttelunimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puhuttelunimessä | puhuttelunimissä |
| elatiivi | puhuttelunimestä | puhuttelunimistä |
| illatiivi | puhuttelunimeen | puhuttelunimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puhuttelunimellä | puhuttelunimillä |
| ablatiivi | puhuttelunimeltä | puhuttelunimiltä |
| allatiivi | puhuttelunimelle | puhuttelunimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puhuttelunimenä | puhutteluniminä |
| translatiivi | puhuttelunimeksi | puhuttelunimiksi |
| abessiivi | puhuttelunimettä | puhuttelunimittä |
| instruktiivi | – | puhuttelunimin |
| komitatiivi | – | puhuttelunimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puhuttelunime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. nimi, jolla henkilöä puhutellaan
|
|