Substantiivi

muokkaa

puin (33-D)

  1. vaate, asuste
    miesten pukimet

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpuin/ tai /ˈpui̯n/
  • tavutus: pu‧in / puin

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puin pukimet
genetiivi pukimen pukimien
puinten
partitiivi puinta pukimia
akkusatiivi puin;
pukimen
pukimet
sisäpaikallissijat
inessiivi pukimessa pukimissa
elatiivi pukimesta pukimista
illatiivi pukimeen pukimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pukimella pukimilla
ablatiivi pukimelta pukimilta
allatiivi pukimelle pukimille
muut sijamuodot
essiivi pukimena
(puinna)
pukimina
translatiivi pukimeksi pukimiksi
abessiivi pukimetta pukimitta
instruktiivi pukimin
komitatiivi pukimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pukime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
puin-

Aiheesta muualla

muokkaa
  • puin Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

puin

  1. (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta puu

puin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä puida
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä puida

puin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pukea