puin
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpuin/ tai /ˈpui̯n/
- tavutus: pu‧in / puin
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | puin | pukimet |
genetiivi | pukimen | pukimien puinten |
partitiivi | puinta | pukimia |
akkusatiivi | puin; pukimen |
pukimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pukimessa | pukimissa |
elatiivi | pukimesta | pukimista |
illatiivi | pukimeen | pukimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pukimella | pukimilla |
ablatiivi | pukimelta | pukimilta |
allatiivi | pukimelle | pukimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pukimena (puinna) |
pukimina |
translatiivi | pukimeksi | pukimiksi |
abessiivi | pukimetta | pukimitta |
instruktiivi | – | pukimin |
komitatiivi | – | pukimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pukime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
puin- |
Aiheesta muualla
muokkaa- puin Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaapuin
- (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta puu
Verbi
muokkaapuin
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä puida
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä puida
Verbi
muokkaapuin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pukea