pulpetti
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- luokkahuoneissa käytetettävä säilytystilallisen pöydän ja selkänojallisen istuimen yhdistelmä, joiden ääressä oppilaat istuvat. Myöhemmässä kehityksessä pulpetti muuntui oppilaan henkilökohtaiseksi työpöydäksi, jonka kanssa käytetään selkänojallista irtotuolia.
- Alkuaan pulpetit olivat usein viistokantisia.
- Kahden istuttava pulpetti.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpulpet̪ːi/
- tavutus: pul‧pet‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pulpetti | pulpetit |
| genetiivi | pulpetin | pulpettien (pulpettein) |
| partitiivi | pulpettia | pulpetteja |
| akkusatiivi | pulpetti; pulpetin |
pulpetit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pulpetissa | pulpeteissa |
| elatiivi | pulpetista | pulpeteista |
| illatiivi | pulpettiin | pulpetteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pulpetilla | pulpeteilla |
| ablatiivi | pulpetilta | pulpeteilta |
| allatiivi | pulpetille | pulpeteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pulpettina | pulpetteina |
| translatiivi | pulpetiksi | pulpeteiksi |
| abessiivi | pulpetitta | pulpeteitta |
| instruktiivi | – | pulpetein |
| komitatiivi | – | pulpetteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | pulpeti- | |
| vahva vartalo | pulpetti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. koulupulpetti
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaajopulpetti, kirjoituspulpetti, koulupulpetti, pulpetinkansi, pulpettikatto, pulpettiristikko, pulpettirivi, pulpettivene
Aiheesta muualla
muokkaa- pulpetti Kielitoimiston sanakirjassa
Sisilia
muokkaaSubstantiivi
muokkaapulpetti
- (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta pulpetta
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C