Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

punkki (5-A)

  1. mikä tahansa punkkien (Acari) lahkoon kuuluva eläin
  2. (arkikieltä) puutiainen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpuŋkːi/
  • tavutus: punk‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi punkki punkit
genetiivi punkin punkkien
(punkkein)
partitiivi punkkia punkkeja
akkusatiivi punkki;
punkin
punkit
sisäpaikallissijat
inessiivi punkissa punkeissa
elatiivi punkista punkeista
illatiivi punkkiin punkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi punkilla punkeilla
ablatiivi punkilta punkeilta
allatiivi punkille punkeille
muut sijamuodot
essiivi punkkina punkkeina
translatiivi punkiksi punkeiksi
abessiivi punkitta punkeitta
instruktiivi punkein
komitatiivi punkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo punki-
vahva vartalo punkki-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ansaripetopunkki, hilsepunkki, jauhopunkki, juustopunkki, kanapunkki, karvatuppipunkki, kehrääjäpunkki, korvapunkki, mansikkapunkki, nenäpunkki, petopunkki, pölypunkki, samettipunkki, syyhypunkki, tappipunkki, varroapunkki, vihannespunkki, äkämäpunkki

Aiheesta muualla muokkaa

  • punkki Kielitoimiston sanakirjassa

Käännökset muokkaa