puutiainen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapuutiainen (38)
- punkkeihin kuuluva kahdeksanjalkainen verta imevä eläin (Ixodes ricinus), joka saattaa purressaan levittää tauteja
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpuːt̪iˌɑi̯nen/
- tavutus: puu‧ti‧ai‧nen
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puutiainen | puutiaiset |
| genetiivi | puutiaisen | puutiaisten puutiaisien |
| partitiivi | puutiaista | puutiaisia |
| akkusatiivi | puutiainen; puutiaisen |
puutiaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puutiaisessa | puutiaisissa |
| elatiivi | puutiaisesta | puutiaisista |
| illatiivi | puutiaiseen | puutiaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puutiaisella | puutiaisilla |
| ablatiivi | puutiaiselta | puutiaisilta |
| allatiivi | puutiaiselle | puutiaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puutiaisena (puutiaisna) |
puutiaisina |
| translatiivi | puutiaiseksi | puutiaisiksi |
| abessiivi | puutiaisetta | puutiaisitta |
| instruktiivi | – | puutiaisin |
| komitatiivi | – | puutiaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puutiaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
puutiais- | |
Etymologia
muokkaapuu + -iainen[1]; T on oletettavasti kantasanan kaksitavuiseksi tekevä täyte.
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- puutiainen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”puutiainen”.