pykä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- hammasmainen ornamentti jonkin (varsinkin kankaan) reunassa
- (murteellinen) halkeama, murtuma
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpykæ/
- tavutus: py‧kä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pykä | pyät |
| genetiivi | pyän | pykien (pykäin) |
| partitiivi | pykää | pykiä |
| akkusatiivi | pykä; pyän |
pyät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pyässä | pyissä |
| elatiivi | pyästä | pyistä |
| illatiivi | pykään | pykiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pyällä | pyillä |
| ablatiivi | pyältä | pyiltä |
| allatiivi | pyälle | pyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pykänä | pykinä |
| translatiivi | pyäksi | pyiksi |
| abessiivi | pyättä | pyittä |
| instruktiivi | – | pyin |
| komitatiivi | – | pykine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | pyä- | |
| vahva vartalo | pykä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- pykä Kielitoimiston sanakirjassa