pysähtyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapysähtyminen (38)
- seisahtuminen, paikoilleen jääminen määrittämättömäksi ajaksi
- Kellon viisarien seisahtuminen osoittaa kellon pysähtymistä.
- Kellon pysähtyminen seuraa vedon loppumista.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pysähtyminen | pysähtymiset |
genetiivi | pysähtymisen | pysähtymisten pysähtymisien |
partitiivi | pysähtymistä | pysähtymisiä |
akkusatiivi | pysähtyminen; pysähtymisen |
pysähtymiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pysähtymisessä | pysähtymisissä |
elatiivi | pysähtymisestä | pysähtymisistä |
illatiivi | pysähtymiseen | pysähtymisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pysähtymisellä | pysähtymisillä |
ablatiivi | pysähtymiseltä | pysähtymisiltä |
allatiivi | pysähtymiselle | pysähtymisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pysähtymisenä (pysähtymisnä) |
pysähtymisinä |
translatiivi | pysähtymiseksi | pysähtymisiksi |
abessiivi | pysähtymisettä | pysähtymisittä |
instruktiivi | – | pysähtymisin |
komitatiivi | – | pysähtymisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pysähtymise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
pysähtymis- |
Etymologia
muokkaa- teonnimi pysähtyä-verbistä
Käännökset
muokkaa1. seisahtuminen, paikoilleen jääminen määrittämättömäksi ajaksi
|
Liittyvät sanat
muokkaajumittuminen, lakkaaminen, pysähdys, pysähtymiskäsky, pysäys, seisahtaminen, seisahtuminen