seisahtuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaseisahtuminen (38)
- toiminnan lakkaaminen
- Kellon seisahtuminen johtui ennen yleensä vedon loppumisesta, nykyisin pariston tyhjentyneisyydestä.
- paikoilleen jääminen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | seisahtuminen | seisahtumiset |
genetiivi | seisahtumisen | seisahtumisten seisahtumisien |
partitiivi | seisahtumista | seisahtumisia |
akkusatiivi | seisahtuminen; seisahtumisen |
seisahtumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | seisahtumisessa | seisahtumisissa |
elatiivi | seisahtumisesta | seisahtumisista |
illatiivi | seisahtumiseen | seisahtumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | seisahtumisella | seisahtumisilla |
ablatiivi | seisahtumiselta | seisahtumisilta |
allatiivi | seisahtumiselle | seisahtumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | seisahtumisena (seisahtumisna) |
seisahtumisina |
translatiivi | seisahtumiseksi | seisahtumisiksi |
abessiivi | seisahtumisetta | seisahtumisitta |
instruktiivi | – | seisahtumisin |
komitatiivi | – | seisahtumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | seisahtumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
seisahtumis- |
Etymologia
muokkaa- teonnimi verbistä sisahtua