lakkaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalakkaaminen (38)
- pintojen käsitteleminen lakalla
- jonkin toiminnan päättyminen tai pysähtyminen
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lakkaaminen | lakkaamiset |
| genetiivi | lakkaamisen | lakkaamisten lakkaamisien |
| partitiivi | lakkaamista | lakkaamisia |
| akkusatiivi | lakkaaminen; lakkaamisen |
lakkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lakkaamisessa | lakkaamisissa |
| elatiivi | lakkaamisesta | lakkaamisista |
| illatiivi | lakkaamiseen | lakkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lakkaamisella | lakkaamisilla |
| ablatiivi | lakkaamiselta | lakkaamisilta |
| allatiivi | lakkaamiselle | lakkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lakkaamisena (lakkaamisna) |
lakkaamisina |
| translatiivi | lakkaamiseksi | lakkaamisiksi |
| abessiivi | lakkaamisetta | lakkaamisitta |
| instruktiivi | – | lakkaamisin |
| komitatiivi | – | lakkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lakkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lakkaamis- | |