Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ranneke (48-A)

  1. rannekellon hihna, joka on tarkoitettu rannekellon pitäjän ranteen ympärille
  2. paperinen tai muovinen ranteen ympärille kiinnitetty pääsylippu tmv.
    Linnanmäki poisti pienimpien rannekkeet - sama hinta lapsille ja aikuisille (yle.fi)
  3. kuminen jonkin hyväntekeväisyysjärjestön lahjoitusta vastaan antama ranteessa pidettävä rinkula
    Lady Gaga suunnitteli rannekkeen Japanin uhrien hyväksi (is.fi)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑnːekeˣ/
  • tavutus: ran‧ne‧ke

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ranneke rannekkeet
genetiivi rannekkeen rannekkeiden
rannekkeitten
partitiivi ranneketta rannekkeita
akkusatiivi ranneke;
rannekkeen
rannekkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi rannekkeessa rannekkeissa
elatiivi rannekkeesta rannekkeista
illatiivi rannekkeeseen rannekkeisiin
rannekkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rannekkeella rannekkeilla
ablatiivi rannekkeelta rannekkeilta
allatiivi rannekkeelle rannekkeille
muut sijamuodot
essiivi rannekkeena rannekkeina
translatiivi rannekkeeksi rannekkeiksi
abessiivi rannekkeetta rannekkeitta
instruktiivi rannekkein
komitatiivi rannekkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rannekkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ranneket-

Käännökset muokkaa