Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ratkominen (38)

  1. ompeleiden tai saumojen purkaminen
    Ommelten ratkominen saattaa seurata hulimatonta ompelemista.
  2. (kuvaannollinen) pulmien ja arvoitusten ratkaiseminen
    Ongelmien ratkominen aiheuttaa päänvaivaa.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ratkominen ratkomiset
genetiivi ratkomisen ratkomisten
ratkomisien
partitiivi ratkomista ratkomisia
akkusatiivi ratkominen;
ratkomisen
ratkomiset
sisäpaikallissijat
inessiivi ratkomisessa ratkomisissa
elatiivi ratkomisesta ratkomisista
illatiivi ratkomiseen ratkomisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ratkomisella ratkomisilla
ablatiivi ratkomiselta ratkomisilta
allatiivi ratkomiselle ratkomisille
muut sijamuodot
essiivi ratkomisena
(ratkomisna)
ratkomisina
translatiivi ratkomiseksi ratkomisiksi
abessiivi ratkomisetta ratkomisitta
instruktiivi ratkomisin
komitatiivi ratkomisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ratkomise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ratkomis-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa