Katso myös: Riki, ríki

Substantiivi

muokkaa

riki (5)[1]

  1. takila
  2. (merenkulku) perämoottorin lohkon ja kavitaatiolevyn välinen osa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈriki/
  • tavutus: ri‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riki rikit
genetiivi rikin rikien
(rikein)
partitiivi rikiä rikejä
akkusatiivi riki;
rikin
rikit
sisäpaikallissijat
inessiivi rikissä rikeissä
elatiivi rikistä rikeistä
illatiivi rikiin rikeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rikillä rikeillä
ablatiivi rikiltä rikeiltä
allatiivi rikille rikeille
muut sijamuodot
essiivi rikinä rikeinä
translatiivi rikiksi rikeiksi
abessiivi rikittä rikeittä
instruktiivi rikein
komitatiivi rikeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo riki-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • riki Kielitoimiston sanakirjassa

Kambera

muokkaa

riki

  1. nauraa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5