Wikipedia
Katso artikkeli Takila Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Viikinkilaivan takila ja purje

Substantiivi

muokkaa

takila (13)

  1. (merenkulku) mastot ja muu välineistö, jonka varaan ja avulla aluksen purjeet levitetään

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑ.ki.lɑ/
  • tavutus: ta‧ki‧la

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi takila takilat
genetiivi takilan takiloiden
takiloitten
takilojen
(takilain)
partitiivi takilaa takiloita
takiloja
akkusatiivi takila;
takilan
takilat
sisäpaikallissijat
inessiivi takilassa takiloissa
elatiivi takilasta takiloista
illatiivi takilaan takiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi takilalla takiloilla
ablatiivi takilalta takiloilta
allatiivi takilalle takiloille
muut sijamuodot
essiivi takilana takiloina
translatiivi takilaksi takiloiksi
abessiivi takilatta takiloitta
instruktiivi takiloin
komitatiivi takiloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo takila-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ptkittäistakila

Aiheesta muualla

muokkaa
  • takila Kielitoimiston sanakirjassa