Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ritsa (9)

  1. ase tai lelu, jolla laukaistaan pikkukiviä kuminauhaa venyttämällä
  2. (arkikieltä) huonosti toimiva laite

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrit̪sɑ/
  • tavutus: rit‧sa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ritsa ritsat
genetiivi ritsan ritsojen
(ritsain)
partitiivi ritsaa ritsoja
akkusatiivi ritsa;
ritsan
ritsat
sisäpaikallissijat
inessiivi ritsassa ritsoissa
elatiivi ritsasta ritsoista
illatiivi ritsaan ritsoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ritsalla ritsoilla
ablatiivi ritsalta ritsoilta
allatiivi ritsalle ritsoille
muut sijamuodot
essiivi ritsana ritsoina
translatiivi ritsaksi ritsoiksi
abessiivi ritsatta ritsoitta
instruktiivi ritsoin
komitatiivi ritsoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ritsa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Anagrammit muokkaa

rasti, sitar, sitra

Aiheesta muualla muokkaa

  • ritsa Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi muokkaa

Verbi muokkaa

ritsa (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

  1. naarmuttaa
  2. piirrottaa, ritsata

Aiheesta muualla muokkaa

  • ritsa Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)