ruhje

Suomi

Substantiivi

ruhje (48)

(lääketiede) ruhjevamma, kontuusio
(geologia) ympäröivää aluetta huonolaatuisemman kallioperän vyöhyke, = ruhjevyöhyke

Ääntäminen

IPA: /ˈruhjeˣ/
tavutus: ruh‧je

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ruhje	ruhjeet
genetiivi	ruhjeen	ruhjeiden ruhjeitten
partitiivi	ruhjetta	ruhjeita
akkusatiivi	ruhje; ruhjeen	ruhjeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	ruhjeessa	ruhjeissa
elatiivi	ruhjeesta	ruhjeista
illatiivi	ruhjeeseen	ruhjeisiin ruhjeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ruhjeella	ruhjeilla
ablatiivi	ruhjeelta	ruhjeilta
allatiivi	ruhjeelle	ruhjeille
muut sijamuodot
essiivi	ruhjeena	ruhjeina
translatiivi	ruhjeeksi	ruhjeiksi
abessiivi	ruhjeetta	ruhjeitta
instruktiivi	–	ruhjein
komitatiivi	–	ruhjeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ruhjee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ruhjet-

Käännökset

1. ruhje

englanti: bruise, contusion
turkki: sıyrık

venäjä: ушиб

2. ruhjevyöhyke

englanti: fracture zone

Liittyvät sanat

ruhjoa, ruhjouma, ruhjoutua, ruhjoutunut, vamma

Yhdyssanat

ruhjevamma, ruhjevyöhyke

Aiheesta muualla

ruhje Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=ruhje&oldid=4642774”