Katso myös: Ruhtinas
Wikipedia
Katso artikkeli Ruhtinas Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

ruhtinas (41)[1]

  1. ruhtinaskunnan hallitsija tai perinnöllisen ruhtinaan arvon perinyt henkilö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈruht̪inɑs/
  • tavutus: ruh‧ti‧nas

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruhtinas ruhtinaat
genetiivi ruhtinaan ruhtinaiden
ruhtinaitten
partitiivi ruhtinasta ruhtinaita
akkusatiivi ruhtinas;
ruhtinaan
ruhtinaat
sisäpaikallissijat
inessiivi ruhtinaassa ruhtinaissa
elatiivi ruhtinaasta ruhtinaista
illatiivi ruhtinaaseen ruhtinaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruhtinaalla ruhtinailla
ablatiivi ruhtinaalta ruhtinailta
allatiivi ruhtinaalle ruhtinaille
muut sijamuodot
essiivi ruhtinaana ruhtinaina
translatiivi ruhtinaaksi ruhtinaiksi
abessiivi ruhtinaatta ruhtinaitta
instruktiivi ruhtinain
komitatiivi ruhtinaine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruhtinaa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ruhtinas-

Etymologia

muokkaa

Germaanisesta sanasta *druhtinaz. Vertaa esimerkiksi muinaisnorjan sanaan dróttinn. Ruotsin kielessä kuningatarta tarkoittava drottning on eräs kognaatti.

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kirkkoruhtinas, perintöruhtinas, raharuhtinas, renessanssiruhtinas, ruhtinashuone, ruhtinaskunta, ruhtinaspari, ruhtinaspiispa, ruhtinassuku, suuriruhtinas

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 41