ruhtinassuku
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈruht̪inɑsˌsuku/
- tavutus: ruh‧ti‧nas‧su‧ku
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ruhtinassuku | ruhtinassuvut |
genetiivi | ruhtinassuvun | ruhtinassukujen |
partitiivi | ruhtinassukua | ruhtinassukuja |
akkusatiivi | ruhtinassuku; ruhtinassuvun |
ruhtinassuvut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ruhtinassuvussa | ruhtinassuvuissa |
elatiivi | ruhtinassuvusta | ruhtinassuvuista |
illatiivi | ruhtinassukuun | ruhtinassukuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ruhtinassuvulla | ruhtinassuvuilla |
ablatiivi | ruhtinassuvulta | ruhtinassuvuilta |
allatiivi | ruhtinassuvulle | ruhtinassuvuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ruhtinassukuna | ruhtinassukuina |
translatiivi | ruhtinassuvuksi | ruhtinassuvuiksi |
abessiivi | ruhtinassuvutta | ruhtinassuvuitta |
instruktiivi | – | ruhtinassuvuin |
komitatiivi | – | ruhtinassukuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | ruhtinassuvu- | |
vahva vartalo | ruhtinassuku- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. ruhtinaallinen suku
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- ruhtinassuku Kielitoimiston sanakirjassa