SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

rumuus (40)

  1. se, että on ruma

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈrumuːs/
  • tavutus: ru‧muus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rumuus rumuudet
genetiivi rumuuden rumuuksien
partitiivi rumuutta rumuuksia
akkusatiivi rumuus;
rumuuden
rumuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi rumuudessa rumuuksissa
elatiivi rumuudesta rumuuksista
illatiivi rumuuteen rumuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rumuudella rumuuksilla
ablatiivi rumuudelta rumuuksilta
allatiivi rumuudelle rumuuksille
muut sijamuodot
essiivi rumuutena rumuuksina
translatiivi rumuudeksi rumuuksiksi
abessiivi rumuudetta rumuuksitta
instruktiivi rumuuksin
komitatiivi rumuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rumuude-
vahva vartalo rumuute-
konsonantti-
vartalo
rumuut-

EtymologiaMuokkaa

  • sanan ruma vartalosta rum- ja suffiksista -uus

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

VastakohdatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • rumuus Kielitoimiston sanakirjassa