rumuus

Suomi

Substantiivi

rumuus (40)

se, että on ruma

Ääntäminen

IPA: /ˈrumuːs/
tavutus: ru‧muus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rumuus	rumuudet
genetiivi	rumuuden	rumuuksien
partitiivi	rumuutta	rumuuksia
akkusatiivi	rumuus; rumuuden	rumuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	rumuudessa	rumuuksissa
elatiivi	rumuudesta	rumuuksista
illatiivi	rumuuteen	rumuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rumuudella	rumuuksilla
ablatiivi	rumuudelta	rumuuksilta
allatiivi	rumuudelle	rumuuksille
muut sijamuodot
essiivi	rumuutena	rumuuksina
translatiivi	rumuudeksi	rumuuksiksi
abessiivi	rumuudetta	rumuuksitta
instruktiivi	–	rumuuksin
komitatiivi	–	rumuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	rumuude-
vahva vartalo	rumuute-
konsonantti- vartalo	rumuut-

Etymologia

sanan ruma vartalosta rum- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on ruma

englanti: ugliness

ranska: laideur f., mocheté f.

Liittyvät sanat

ruma

Vastakohdat

kauneus

Aiheesta muualla

rumuus Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=rumuus&oldid=4314081”