Substantiivi

muokkaa

runsaus (40)[1]

  1. paljous; se että jotain on runsaasti

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrunsɑus/ tai /ˈrunsɑu̯s/
  • tavutus: run‧sa‧us / run‧saus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi runsaus runsaudet
genetiivi runsauden runsauksien
partitiivi runsautta runsauksia
akkusatiivi runsaus;
runsauden
runsaudet
sisäpaikallissijat
inessiivi runsaudessa runsauksissa
elatiivi runsaudesta runsauksista
illatiivi runsauteen runsauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi runsaudella runsauksilla
ablatiivi runsaudelta runsauksilta
allatiivi runsaudelle runsauksille
muut sijamuodot
essiivi runsautena runsauksina
translatiivi runsaudeksi runsauksiksi
abessiivi runsaudetta runsauksitta
instruktiivi runsauksin
komitatiivi runsauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo runsaude-
vahva vartalo runsaute-
konsonantti-
vartalo
runsaut-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

lajirunsaus, runsaudenpula, runsaudensarvi

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40