rusketus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- ihon tummuus, joka on seurausta (auringon) ultraviolettisäteilylle altistumisesta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrusket̪us/
- tavutus: rus‧ke‧tus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rusketus | rusketukset |
genetiivi | rusketuksen | rusketusten rusketuksien |
partitiivi | rusketusta | rusketuksia |
akkusatiivi | rusketus; rusketuksen |
rusketukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rusketuksessa | rusketuksissa |
elatiivi | rusketuksesta | rusketuksista |
illatiivi | rusketukseen | rusketuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rusketuksella | rusketuksilla |
ablatiivi | rusketukselta | rusketuksilta |
allatiivi | rusketukselle | rusketuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rusketuksena | rusketuksina |
translatiivi | rusketukseksi | rusketuksiksi |
abessiivi | rusketuksetta | rusketuksitta |
instruktiivi | – | rusketuksin |
komitatiivi | – | rusketuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rusketukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rusketus- |
Etymologia
muokkaaverbi ruskettaa + johdin -us tai verbi ruskettua + johdin -s
Käännökset
muokkaa1. ihon tummuus
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- rusketus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39