Substantiivi

muokkaa

rusketus (39)[1]

  1. ihon tummuus, joka on seurausta (auringon) ultraviolettisäteilylle altistumisesta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrusket̪us/
  • tavutus: rus‧ke‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rusketus rusketukset
genetiivi rusketuksen rusketusten
rusketuksien
partitiivi rusketusta rusketuksia
akkusatiivi rusketus;
rusketuksen
rusketukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rusketuksessa rusketuksissa
elatiivi rusketuksesta rusketuksista
illatiivi rusketukseen rusketuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rusketuksella rusketuksilla
ablatiivi rusketukselta rusketuksilta
allatiivi rusketukselle rusketuksille
muut sijamuodot
essiivi rusketuksena rusketuksina
translatiivi rusketukseksi rusketuksiksi
abessiivi rusketuksetta rusketuksitta
instruktiivi rusketuksin
komitatiivi rusketuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rusketukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rusketus-

Etymologia

muokkaa

verbi ruskettaa + johdin -us tai verbi ruskettua + johdin -s

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ruiskurusketus, rusketusraita

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39