Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rusketus (39)[1]

  1. ihon tummuus, joka on seurausta (auringon) ultraviolettisäteilylle altistumisesta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrusket̪us/
  • tavutus: rus‧ke‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rusketus rusketukset
genetiivi rusketuksen rusketusten
rusketuksien
partitiivi rusketusta rusketuksia
akkusatiivi rusketus;
rusketuksen
rusketukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rusketuksessa rusketuksissa
elatiivi rusketuksesta rusketuksista
illatiivi rusketukseen rusketuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rusketuksella rusketuksilla
ablatiivi rusketukselta rusketuksilta
allatiivi rusketukselle rusketuksille
muut sijamuodot
essiivi rusketuksena rusketuksina
translatiivi rusketukseksi rusketuksiksi
abessiivi rusketuksetta rusketuksitta
instruktiivi rusketuksin
komitatiivi rusketuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rusketukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rusketus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä ruskettaa (rusket- + -us) tai johdos verbistä ruskettua (rusketu- + -s)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ruiskurusketus, rusketusraita

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39