Substantiivi

muokkaa

ryteikkö (4-A)

  1. tiheäkasvuinen ja vaikeakulkuinen puiden tai pensaiden muodostama kasvusto

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈryt̪ei̯kːø/
  • tavutus: ry‧teik‧kö

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ryteikkö ryteiköt
genetiivi ryteikön ryteiköiden
ryteiköitten
ryteikköjen
partitiivi ryteikköä ryteikköjä
ryteiköitä
akkusatiivi ryteikkö;
ryteikön
ryteiköt
sisäpaikallissijat
inessiivi ryteikössä ryteiköissä
elatiivi ryteiköstä ryteiköistä
illatiivi ryteikköön ryteikköihin
ryteiköihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ryteiköllä ryteiköillä
ablatiivi ryteiköltä ryteiköiltä
allatiivi ryteikölle ryteiköille
muut sijamuodot
essiivi ryteikkönä ryteikköinä
ryteiköinä
translatiivi ryteiköksi ryteiköiksi
abessiivi ryteiköttä ryteiköittä
instruktiivi ryteiköin
komitatiivi ryteikköine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ryteikö-
vahva vartalo ryteikkö-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

johdos sanasta ryti

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa