Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sähkötys (39)[1]

  1. kommunikointitapa, jossa viestejä siirretään morseaakkosina, pisteistä ja viivoista koostuvina merkkeinä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsæhkøt̪ys/
  • tavutus: säh‧kö‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sähkötys sähkötykset
genetiivi sähkötyksen sähkötysten
sähkötyksien
partitiivi sähkötystä sähkötyksiä
akkusatiivi sähkötys;
sähkötyksen
sähkötykset
sisäpaikallissijat
inessiivi sähkötyksessä sähkötyksissä
elatiivi sähkötyksestä sähkötyksistä
illatiivi sähkötykseen sähkötyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sähkötyksellä sähkötyksillä
ablatiivi sähkötykseltä sähkötyksiltä
allatiivi sähkötykselle sähkötyksille
muut sijamuodot
essiivi sähkötyksenä sähkötyksinä
translatiivi sähkötykseksi sähkötyksiksi
abessiivi sähkötyksettä sähkötyksittä
instruktiivi sähkötyksin
komitatiivi sähkötyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sähkötykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sähkötys-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kilpasähkötys, radiosähkötys, sähkötysaakkoset, sähkötysavain, sähkötyskilpailu, sähkötysliikenne, sähkötysmerkki, sähkötysnopeus, sähkötysviesti, valosähkötys

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39