Wikipedia
Katso artikkeli Säilyke Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

säilyke (48-A)

  1. yleensä kuumentamalla steriloitu ilmatiiviisti tölkkiin pakattu elintarvike

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsæi̯lykeˣ/
  • tavutus: säi‧ly‧ke

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säilyke säilykkeet
genetiivi säilykkeen säilykkeiden
säilykkeitten
partitiivi säilykettä säilykkeitä
akkusatiivi säilyke;
säilykkeen
säilykkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi säilykkeessä säilykkeissä
elatiivi säilykkeestä säilykkeistä
illatiivi säilykkeeseen säilykkeisiin
säilykkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi säilykkeellä säilykkeillä
ablatiivi säilykkeeltä säilykkeiltä
allatiivi säilykkeelle säilykkeille
muut sijamuodot
essiivi säilykkeenä säilykkeinä
translatiivi säilykkeeksi säilykkeiksi
abessiivi säilykkeettä säilykkeittä
instruktiivi säilykkein
komitatiivi säilykkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo säilykkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
säilyket-

Etymologia

muokkaa

verbi säilyä + johdin -ke ; käytössä 1800-luvun lopusta.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

anjovissäilyke, hedelmäsäilyke, kalasäilyke, lihasäilyke, marjasäilyke, puolisäilyke, sardiinisäilyke, säilykehedelmä, säilykekala, säilykeliha, säilykemaito, säilykeparsa, säilykepurkki, säilyketölkki, täyssäilyke, vihannessäilyke

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.