Katso myös: Salo, Saló, salo, saló, säle

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sälö (1)

  1. vars. puusta syiden suuntaisesti osittain tai kokonaan irti lohjennut pitkikäs kappale
    Salama pirstoi puun sälöiksi ja pirstaleisi, niin täydellistä tuhoa näkee harvoin.
  2. (arkikieltä) toisinaan säle

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsælø/
  • tavutus: sä‧lö

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sälö sälöt
genetiivi sälön sälöjen
partitiivi sälöä sälöjä
akkusatiivi sälö;
sälön
sälöt
sisäpaikallissijat
inessiivi sälössä sälöissä
elatiivi sälöstä sälöistä
illatiivi sälöön sälöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sälöllä sälöillä
ablatiivi sälöltä sälöiltä
allatiivi sälölle sälöille
muut sijamuodot
essiivi sälönä sälöinä
translatiivi sälöksi sälöiksi
abessiivi sälöttä sälöittä
instruktiivi sälöin
komitatiivi sälöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sälö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

luusälö, sälönokkainen

Aiheesta muualla muokkaa

  • sälö Kielitoimiston sanakirjassa