sallimus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasallimus (39)
- persoonattomaksi käsitetystä jumaluudesta tai sen tahdosta tapahtumia ja kohtaloita ohjaava voima
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsɑlːimus/
- tavutus: sal‧li‧mus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sallmus | sallmukset |
genetiivi | sallmuksen | sallmusten sallmuksien |
partitiivi | sallmusta | sallmuksia |
akkusatiivi | sallmus; sallmuksen |
sallmukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sallmuksessa | sallmuksissa |
elatiivi | sallmuksesta | sallmuksista |
illatiivi | sallmukseen | sallmuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sallmuksella | sallmuksilla |
ablatiivi | sallmukselta | sallmuksilta |
allatiivi | sallmukselle | sallmuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sallmuksena | sallmuksina |
translatiivi | sallmukseksi | sallmuksiksi |
abessiivi | sallmuksetta | sallmuksitta |
instruktiivi | – | sallmuksin |
komitatiivi | – | sallmuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sallmukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sallmus- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- sallimus Kielitoimiston sanakirjassa