Substantiivi

muokkaa

sallimus (39)

  1. persoonattomaksi käsitetystä jumaluudesta tai sen tahdosta tapahtumia ja kohtaloita ohjaava voima

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsɑlːimus/
  • tavutus: sal‧li‧mus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sallmus sallmukset
genetiivi sallmuksen sallmusten
sallmuksien
partitiivi sallmusta sallmuksia
akkusatiivi sallmus;
sallmuksen
sallmukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sallmuksessa sallmuksissa
elatiivi sallmuksesta sallmuksista
illatiivi sallmukseen sallmuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sallmuksella sallmuksilla
ablatiivi sallmukselta sallmuksilta
allatiivi sallmukselle sallmuksille
muut sijamuodot
essiivi sallmuksena sallmuksina
translatiivi sallmukseksi sallmuksiksi
abessiivi sallmuksetta sallmuksitta
instruktiivi sallmuksin
komitatiivi sallmuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sallmukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sallmus-

Etymologia

muokkaa

verbi sallia + johdin -mus

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

sallimususko

Aiheesta muualla

muokkaa