salvia
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- ryytisalvia (Salvia officinalis), tunnettu mauste- ja lääkekasvi
- etelämeksikolainen psykedeelisiä yhdisteitä sisältävä kasvi Salvia divinorum
- Sitten salvia pärähti ja luulin jääväni matkalle 10000 vuodeksi.
- Jokin muu sukuun Salvia kuuluva kasvi. Suvun nimi ilmaistaan yleensä muodossa salviat.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsɑlʋiɑ/
- tavutus: sal‧vi‧a
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | salvia | salviat |
| genetiivi | salvian | salvioiden salvioitten (salviain) |
| partitiivi | salviaa | salvioita |
| akkusatiivi | salvia; salvian |
salviat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | salviassa | salvioissa |
| elatiivi | salviasta | salvioista |
| illatiivi | salviaan | salvioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | salvialla | salvioilla |
| ablatiivi | salvialta | salvioilta |
| allatiivi | salvialle | salvioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | salviana | salvioina |
| translatiivi | salviaksi | salvioiksi |
| abessiivi | salviatta | salvioitta |
| instruktiivi | – | salvioin |
| komitatiivi | – | salvioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | salvia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
latinan sanasta salvia, joka on samaa juurta kuin salvus[2]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
mazatecinsalvia, rohtosalvia, ryytisalvia
Aiheesta muualla muokkaa
- salvia Kielitoimiston sanakirjassa
Latina muokkaa
Substantiivi muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | salva | salvae |
| akkusatiivi | salvam | salvās |
| genetiivi | salvae | salvārum |
| datiivi | salvae | salvīs |
| ablatiivi | salvā | salvīs |
salva f. (1)
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 113. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.