sapiska
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasapiska (13)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsɑpiskɑ/
- tavutus: sa‧pis‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sapiska | sapiskat |
| genetiivi | sapiskan | sapiskoiden sapiskoitten sapiskojen (sapiskain) |
| partitiivi | sapiskaa | sapiskoita sapiskoja |
| akkusatiivi | sapiska; sapiskan |
sapiskat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sapiskassa | sapiskoissa |
| elatiivi | sapiskasta | sapiskoista |
| illatiivi | sapiskaan | sapiskoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sapiskalla | sapiskoilla |
| ablatiivi | sapiskalta | sapiskoilta |
| allatiivi | sapiskalle | sapiskoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sapiskana | sapiskoina |
| translatiivi | sapiskaksi | sapiskoiksi |
| abessiivi | sapiskatta | sapiskoitta |
| instruktiivi | – | sapiskoin |
| komitatiivi | – | sapiskoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sapiska- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavenäjän sanasta записка ("kirjelappunen", "muistutus")[1][2]
Aiheesta muualla
muokkaa- sapiska Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.
- ↑ Forsberg, Ulla-Maija: Stadin slangin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2021. ISBN 978-952-345-102-5.