Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

savotta (14-C)[1]

  1. metsätyömaa
  2. (kuvaannollisesti) työmäärä
    Tässä tulee olemaan vielä melkoinen savotta.
    riittää savottaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsɑʋot̪ːɑ/
  • tavutus: sa‧vot‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi savotta savotat
genetiivi savotan savotoiden
savotoitten
savottojen
(savottain)
partitiivi savottaa savotoita
savottoja
akkusatiivi savotta;
savotan
savotat
sisäpaikallissijat
inessiivi savotassa savotoissa
elatiivi savotasta savotoista
illatiivi savottaan savottoihin
savotoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi savotalla savotoilla
ablatiivi savotalta savotoilta
allatiivi savotalle savotoille
muut sijamuodot
essiivi savottana savottoina
savotoina
translatiivi savotaksi savotoiksi
abessiivi savotatta savotoitta
instruktiivi savotoin
komitatiivi savotoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo savota-
vahva vartalo savotta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

risusavotta, savottakämppä, savottamies, tukkisavotta

Aiheesta muualla muokkaa

  • savotta Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-C