SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

risu (1)[1]

  1. pieni kuivunut oksa

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈrisu/
  • tavutus: ri‧su

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi risu risut
genetiivi risun risujen
partitiivi risua risuja
akkusatiivi risu;
risun
risut
sisäpaikallissijat
inessiivi risussa risuissa
elatiivi risusta risuista
illatiivi risuun risuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi risulla risuilla
ablatiivi risulta risuilta
allatiivi risulle risuille
muut sijamuodot
essiivi risuna risuina
translatiivi risuksi risuiksi
abessiivi risutta risuitta
instruktiivi risuin
komitatiivi risuine-
+ omistusliite

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

risuaita, risukarhi, risukasa, risukimppu, risuläjä, risumaja, risuparta, risupesä, risusavotta, risuäes

IdiomitMuokkaa

  • antaa risua – antaa selkään, kurittaa
  • saada risuja – saada moitteita, tai tuhmille lapsille annettava joululahja

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • risu Kielitoimiston sanakirjassa

ViroMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

risu (gen risu, part risu)

  1. ryönä, törky
  2. roina
  3. ryökäle

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • risu Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1