Katso myös: rišu

Suomi muokkaa

 
Risuja

Substantiivi muokkaa

risu (1)[1]

  1. pieni kuivunut oksa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrisu/
  • tavutus: ri‧su

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi risu risut
genetiivi risun risujen
partitiivi risua risuja
akkusatiivi risu;
risun
risut
sisäpaikallissijat
inessiivi risussa risuissa
elatiivi risusta risuista
illatiivi risuun risuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi risulla risuilla
ablatiivi risulta risuilta
allatiivi risulle risuille
muut sijamuodot
essiivi risuna risuina
translatiivi risuksi risuiksi
abessiivi risutta risuitta
instruktiivi risuin
komitatiivi risuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo risu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

risuaita, risukarhi, risukasa, risukimppu, risuläjä, risumaja, risuparta, risupesä, risusavotta, risuäes

Idiomit muokkaa

  • antaa risua – antaa selkään, kurittaa
  • saada risuja – saada moitteita, tai tuhmille lapsille annettava joululahja

Aiheesta muualla muokkaa

  • risu Kielitoimiston sanakirjassa

Korsika muokkaa

Substantiivi muokkaa

risu

  1. riisi

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

risu

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivi sanasta ris
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivi sanasta ris

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

risu (gen risu, part risu)

  1. ryönä, törky
  2. roina
  3. ryökäle

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • risu Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1