Katso myös: rišu
 
Risuja

Substantiivi

muokkaa

risu (1)[1]

  1. pieni kuivunut oksa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrisu/
  • tavutus: ri‧su

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi risu risut
genetiivi risun risujen
partitiivi risua risuja
akkusatiivi risu;
risun
risut
sisäpaikallissijat
inessiivi risussa risuissa
elatiivi risusta risuista
illatiivi risuun risuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi risulla risuilla
ablatiivi risulta risuilta
allatiivi risulle risuille
muut sijamuodot
essiivi risuna risuina
translatiivi risuksi risuiksi
abessiivi risutta risuitta
instruktiivi risuin
komitatiivi risuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo risu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

risuaita, risukarhi, risukasa, risukimppu, risuläjä, risumaja, risuparta, risupesä, risusavotta, risuäes

Idiomit

muokkaa
  • antaa risua – antaa selkään, kurittaa
  • saada risuja – saada moitteita, tai tuhmille lapsille annettava joululahja

Aiheesta muualla

muokkaa
  • risu Kielitoimiston sanakirjassa

Korsika

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

risu

  1. riisi

Kroaatti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

risu

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta ris
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta ris

Substantiivi

muokkaa

risu (gen risu, part risu)

  1. ryönä, törky
  2. roina
  3. ryökäle

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • risu Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1