seireeni
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaseireeni (6)g
- kreikkalaisessa mytologiassa saarilla elävä naispuolinen olento, jonka ulkomuoto on ihmisen ja lintujen sekoitus ja joka laulullaan houkuttelee ohikulkevia merenkävijöitä tuhoon
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsei̯reːni/
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seireeni | seireenit |
| genetiivi | seireenin | seireenien seireeneiden seireeneitten |
| partitiivi | seireeniä | seireeneitä seireenejä |
| akkusatiivi | seireeni; seireenin |
seireenit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seireenissä | seireeneissä |
| elatiivi | seireenistä | seireeneistä |
| illatiivi | seireeniin | seireeneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seireenillä | seireeneillä |
| ablatiivi | seireeniltä | seireeneiltä |
| allatiivi | seireenille | seireeneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seireeninä | seireeneinä |
| translatiivi | seireeniksi | seireeneiksi |
| abessiivi | seireenittä | seireeneittä |
| instruktiivi | – | seireenein |
| komitatiivi | – | seireeneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | seireeni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- muinaiskreikan sanasta Σειρήν (Seirḗn)