selättäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaselättäminen (38)
- teonnimi verbistä selättää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | selättäminen | selättämiset |
genetiivi | selättämisen | selättämisten selättämisien |
partitiivi | selättämistä | selättämisiä |
akkusatiivi | selättäminen; selättämisen |
selättämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | selättämisessä | selättämisissä |
elatiivi | selättämisestä | selättämisistä |
illatiivi | selättämiseen | selättämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | selättämisellä | selättämisillä |
ablatiivi | selättämiseltä | selättämisiltä |
allatiivi | selättämiselle | selättämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | selättämisenä (selättämisnä) |
selättämisinä |
translatiivi | selättämiseksi | selättämisiksi |
abessiivi | selättämisettä | selättämisittä |
instruktiivi | – | selättämisin |
komitatiivi | – | selättämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | selättämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
selättämis- |