Substantiivi

muokkaa

selkäpii (18)[1]

  1. (vanhentunut) selkärangan nikamarivin muodostamat piikit selässä
  2. (kuvaannollisesti) käytetään sanonnoissa kuvaamaan pelkäämistä
    selkäpiitä karmii
    Kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈselkæˌpiː/
  • tavutus: sel‧kä‧pii

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi selkäpii selkäpiit
genetiivi selkäpiin selkäpiiden
selkäpiitten
partitiivi selkäpiitä selkäpiitä
akkusatiivi selkäpii;
selkäpiin
selkäpiit
sisäpaikallissijat
inessiivi selkäpiissä selkäpiissä
elatiivi selkäpiistä selkäpiistä
illatiivi selkäpiihin selkäpiihin
ulkopaikallissijat
adessiivi selkäpiillä selkäpiillä
ablatiivi selkäpiiltä selkäpiiltä
allatiivi selkäpiille selkäpiille
muut sijamuodot
essiivi selkäpiinä selkäpiinä
translatiivi selkäpiiksi selkäpiiksi
abessiivi selkäpiittä selkäpiittä
instruktiivi selkäpiin
komitatiivi selkäpiine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo selkäpii-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • selkäpii Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Selkäpii. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 18