Wikipedia
Katso artikkeli Semiotiikka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

semiotiikka (9-A)[1]

  1. merkkioppi; filosofinen suuntaus, joka tutkii kaikenlaisten merkkien merkitystä, syntaksia eli yhdistelysääntöjä ja pragmatiikkaa eli tilannekohtaista merkitystä ja käyttöä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi semiotiikka semiotiikat
genetiivi semiotiikan semiotiikkojen
(semiotiikkain)
partitiivi semiotiikkaa semiotiikkoja
akkusatiivi semiotiikka;
semiotiikan
semiotiikat
sisäpaikallissijat
inessiivi semiotiikassa semiotiikoissa
elatiivi semiotiikasta semiotiikoista
illatiivi semiotiikkaan semiotiikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi semiotiikalla semiotiikoilla
ablatiivi semiotiikalta semiotiikoilta
allatiivi semiotiikalle semiotiikoille
muut sijamuodot
essiivi semiotiikkana semiotiikkoina
translatiivi semiotiikaksi semiotiikoiksi
abessiivi semiotiikatta semiotiikoitta
instruktiivi semiotiikoin
komitatiivi semiotiikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo semiotiika-
vahva vartalo semiotiikka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

kreikan kielen sēmeiōtikē tekhnē 'merkitsemistaito'

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A