sepittäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasepittäminen (38)
- teonnimi verbistä sepittää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sepittäminen | sepittämiset |
genetiivi | sepittämisen | sepittämisten sepittämisien |
partitiivi | sepittämistä | sepittämisiä |
akkusatiivi | sepittäminen; sepittämisen |
sepittämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sepittämisessä | sepittämisissä |
elatiivi | sepittämisestä | sepittämisistä |
illatiivi | sepittämiseen | sepittämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sepittämisellä | sepittämisillä |
ablatiivi | sepittämiseltä | sepittämisiltä |
allatiivi | sepittämiselle | sepittämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sepittämisenä (sepittämisnä) |
sepittämisinä |
translatiivi | sepittämiseksi | sepittämisiksi |
abessiivi | sepittämisettä | sepittämisittä |
instruktiivi | – | sepittämisin |
komitatiivi | – | sepittämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sepittämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sepittämis- |