Substantiivi

muokkaa

sepitys (39)

  1. sepittäminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsepit̪ys/
  • tavutus: se‧pi‧tys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sepitys sepitykset
genetiivi sepityksen sepitysten
sepityksien
partitiivi sepitystä sepityksiä
akkusatiivi sepitys;
sepityksen
sepitykset
sisäpaikallissijat
inessiivi sepityksessä sepityksissä
elatiivi sepityksestä sepityksistä
illatiivi sepitykseen sepityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sepityksellä sepityksillä
ablatiivi sepitykseltä sepityksiltä
allatiivi sepitykselle sepityksille
muut sijamuodot
essiivi sepityksenä sepityksinä
translatiivi sepitykseksi sepityksiksi
abessiivi sepityksettä sepityksittä
instruktiivi sepityksin
komitatiivi sepityksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sepitykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sepitys-

Etymologia

muokkaa

verbi sepittää (heikko vartalo sepit|ä-) + johdin -ys

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sepitys Kielitoimiston sanakirjassa