Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

siesta (9)

  1. päivän kuumina tunteina työnteosta pidettävä tauko, päivälepo

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsie̯st̪ɑ/
  • tavutus: sies‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi siesta siestat
genetiivi siestan siestojen
(siestain)
partitiivi siestaa siestoja
akkusatiivi siesta;
siestan
siestat
sisäpaikallissijat
inessiivi siestassa siestoissa
elatiivi siestasta siestoista
illatiivi siestaan siestoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi siestalla siestoilla
ablatiivi siestalta siestoilta
allatiivi siestalle siestoille
muut sijamuodot
essiivi siestana siestoina
translatiivi siestaksi siestoiksi
abessiivi siestatta siestoitta
instruktiivi siestoin
komitatiivi siestoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo siesta-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • siesta Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

siesta f. (monikko siestas)

  1. siesta

Etymologia muokkaa

latinan sanasta sexta [hora] ’kuudes tunti’, joka tarkoitti puoltapäivää[1]

Aiheesta muualla muokkaa

  • siesta Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Viitteet muokkaa

  1. siesta Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)