silmäke
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsilmækeˣ/
- tavutus: sil‧mä‧ke
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | silmäke | silmäkkeet |
genetiivi | silmäkkeen | silmäkkeiden silmäkkeitten |
partitiivi | silmäkettä | silmäkkeitä |
akkusatiivi | silmäke; silmäkkeen |
silmäkkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | silmäkkeessä | silmäkkeissä |
elatiivi | silmäkkeestä | silmäkkeistä |
illatiivi | silmäkkeeseen | silmäkkeisiin silmäkkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | silmäkkeellä | silmäkkeillä |
ablatiivi | silmäkkeeltä | silmäkkeiltä |
allatiivi | silmäkkeelle | silmäkkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | silmäkkeenä | silmäkkeinä |
translatiivi | silmäkkeeksi | silmäkkeiksi |
abessiivi | silmäkkeettä | silmäkkeittä |
instruktiivi | – | silmäkkein |
komitatiivi | – | silmäkkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | silmäkkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
silmäket- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. vetinen aukko suossa; järven jään sula kohta
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- silmäke Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A