Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sirpale (48)[1]

  1. rikkoutuneen esineen pieni osa
  2. (erit.) räjähtävän kranaatin kuoresta irtoava osa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsirpɑleˣ/
  • tavutus: sir‧pa‧le

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sirpale sirpaleet
genetiivi sirpaleen sirpaleiden
sirpaleitten
partitiivi sirpaletta sirpaleita
akkusatiivi sirpale;
sirpaleen
sirpaleet
sisäpaikallissijat
inessiivi sirpaleessa sirpaleissa
elatiivi sirpaleesta sirpaleista
illatiivi sirpaleeseen sirpaleisiin
sirpaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sirpaleella sirpaleilla
ablatiivi sirpaleelta sirpaleilta
allatiivi sirpaleelle sirpaleille
muut sijamuodot
essiivi sirpaleena sirpaleina
translatiivi sirpaleeksi sirpaleiksi
abessiivi sirpaleetta sirpaleitta
instruktiivi sirpalein
komitatiivi sirpaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sirpalee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sirpalet-

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kranaatinsirpale, lasinsirpale, lasisirpale, sirpalekranaatti, sirpalesuoja, sirpalepommi, sirpaletieto, sirpalevaikutus

Aiheesta muualla muokkaa

  • sirpale Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48