Katso myös: Sisu, sišu
Wikipedia
Katso artikkeli Sisu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sisu (1)[1]

  1. sinnikkyys, rohkeus, päättäväisyys
    Kylläpä Pekalla oli sisua, kun hän kiipesi yksin vuoren huipulle.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsisu/
  • tavutus: si‧su

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sisu sisut
genetiivi sisun sisujen
partitiivi sisua sisuja
akkusatiivi sisu;
sisun
sisut
sisäpaikallissijat
inessiivi sisussa sisuissa
elatiivi sisusta sisuista
illatiivi sisuun sisuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sisulla sisuilla
ablatiivi sisulta sisuilta
allatiivi sisulle sisuille
muut sijamuodot
essiivi sisuna sisuina
translatiivi sisuksi sisuiksi
abessiivi sisutta sisuitta
instruktiivi sisuin
komitatiivi sisuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sisu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

sisukimppu, sisunnäyte, sisunpurkaus, sisupartio, sisupartiolainen, sisupussi

Aiheesta muualla muokkaa

  • sisu Kielitoimiston sanakirjassa

Mouk-aria muokkaa

Substantiivi muokkaa

sisu

  1. povi, rinta

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

sisu (gen sisu, part sisu)

  1. sisällys
  2. sisältö
  3. sisus

Taivutus muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

sisältö

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1