Katso myös: Sisu, sišu
Wikipedia
Katso artikkeli Sisu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

sisu (1)[1]

  1. sinnikkyys, rohkeus, päättäväisyys
    Kylläpä Pekalla oli sisua, kun hän kiipesi yksin vuoren huipulle.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsisu/
  • tavutus: si‧su

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sisu sisut
genetiivi sisun sisujen
partitiivi sisua sisuja
akkusatiivi sisu;
sisun
sisut
sisäpaikallissijat
inessiivi sisussa sisuissa
elatiivi sisusta sisuista
illatiivi sisuun sisuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sisulla sisuilla
ablatiivi sisulta sisuilta
allatiivi sisulle sisuille
muut sijamuodot
essiivi sisuna sisuina
translatiivi sisuksi sisuiksi
abessiivi sisutta sisuitta
instruktiivi sisuin
komitatiivi sisuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sisu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

sisukimppu, sisunnäyte, sisunpurkaus, sisupartio, sisupartiolainen, sisupussi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sisu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 553 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Mouk-aria

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

sisu

  1. povi, rinta

Substantiivi

muokkaa

sisu (gen sisu, part sisu)

  1. sisällys
  2. sisältö
  3. sisus

Taivutus

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
sisältö

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1