sittiäinen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasittiäinen (38)
- sittiäisten heimon (Geotrupidae[1]) kovakuoriainen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsit̪ːiˌæi̯nen/
- tavutus: sit‧ti‧äi‧nen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sittiäinen | sittiäiset |
genetiivi | sittiäisen | sittiäisten sittiäisien |
partitiivi | sittiäistä | sittiäisiä |
akkusatiivi | sittiäinen; sittiäisen |
sittiäiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sittiäisessä | sittiäisissä |
elatiivi | sittiäisestä | sittiäisistä |
illatiivi | sittiäiseen | sittiäisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sittiäisellä | sittiäisillä |
ablatiivi | sittiäiseltä | sittiäisiltä |
allatiivi | sittiäiselle | sittiäisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sittiäisenä (sittiäisnä) |
sittiäisinä |
translatiivi | sittiäiseksi | sittiäisiksi |
abessiivi | sittiäisettä | sittiäisittä |
instruktiivi | – | sittiäisin |
komitatiivi | – | sittiäisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sittiäise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sittiäis- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. Geotrupidae-heimon kovakuoriainen
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- sittiäinen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kari Heliövaara (päätoim.): Suomen luonto. Selkärangattomat eläimet, s. 124. Espoo: Weilin & Göös, 1998. ISBN 951-35-6373-1.
- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”sittiäinen”.