Substantiivi

muokkaa

skisma (9)[1]

  1. jonkin organisaation – varsinkin kirkkokunnan – (tyypillisesti opillisesta tai hallinnollisesta erimielisyydestä syntyvä) hajaannus tai jakaantuminen
  2. (laajentunut merkitys) hankaus, kiista, erimielisyys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi skisma skismat
genetiivi skisman skismojen
(skismain)
partitiivi skismaa skismoja
akkusatiivi skisma;
skisman
skismat
sisäpaikallissijat
inessiivi skismassa skismoissa
elatiivi skismasta skismoista
illatiivi skismaan skismoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi skismalla skismoilla
ablatiivi skismalta skismoilta
allatiivi skismalle skismoille
muut sijamuodot
essiivi skismana skismoina
translatiivi skismaksi skismoiksi
abessiivi skismatta skismoitta
instruktiivi skismoin
komitatiivi skismoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo skisma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: [ˈskismɑ]
Tavutus
muokkaa
  • tavutus: skis‧ma

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • skisma Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9