Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

solki (7-L)[1]

  1. vyötä tai muuta nauhaa kiinni itsessään tai toisessa nauhassa pitävä kappale

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsolki/
  • tavutus: sol‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi solki soljet
genetiivi soljen solkien
(solkein)
partitiivi solkea solkia
akkusatiivi solki;
soljen
soljet
sisäpaikallissijat
inessiivi soljessa soljissa
elatiivi soljesta soljista
illatiivi solkeen solkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi soljella soljilla
ablatiivi soljelta soljilta
allatiivi soljelle soljille
muut sijamuodot
essiivi solkena solkina
translatiivi soljeksi soljiksi
abessiivi soljetta soljitta
instruktiivi soljin
komitatiivi solkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo solje-
vahva vartalo solke-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hiussolki, hopeasolki, nutturasolki, pronssisolki, rintasolki, solkikenkä, solkipuu, solkivyö, vyönsolki

Aiheesta muualla muokkaa

  • solki Kielitoimiston sanakirjassa
  • solki Tieteen termipankissa
  • solki Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 7-L