solmukohta

Suomi

Substantiivi

solmukohta (10-F)

tärkeä (kuvainnollisen) verkon piste, jossa useat kaaret kohtaavat
liikenteen solmukohta

Ääntäminen

IPA: /ˈsolmuˌkoht̪ɑ/
tavutus: sol‧mu‧koh‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	solmukohta	solmukohdat
genetiivi	solmukohdan	solmukohtien (solmukohtain)
partitiivi	solmukohtaa	solmukohtia
akkusatiivi	solmukohta; solmukohdan	solmukohdat
sisäpaikallissijat
inessiivi	solmukohdassa	solmukohdissa
elatiivi	solmukohdasta	solmukohdista
illatiivi	solmukohtaan	solmukohtiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	solmukohdalla	solmukohdilla
ablatiivi	solmukohdalta	solmukohdilta
allatiivi	solmukohdalle	solmukohdille
muut sijamuodot
essiivi	solmukohtana	solmukohtina
translatiivi	solmukohdaksi	solmukohdiksi
abessiivi	solmukohdatta	solmukohditta
instruktiivi	–	solmukohdin
komitatiivi	–	solmukohtine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	solmukohda-
vahva vartalo	solmukohta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

yhdyssana sanoista solmu ja kohta

Käännökset

1. verkon piste, jossa useat kaaret kohtaavat

englanti: hub

Liittyvät sanat

kasvupiste

Aiheesta muualla

solmukohta Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=solmukohta&oldid=4407216”