Wikipedia
Katso artikkeli Isosittiäinen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Sontiainen

Substantiivi

muokkaa

sontiainen (38)

  1. Geotrupes stercorarius,[1] sittiäisten heimoon kuuluva karjan lantaa syövä kovakuorianen
    Sittisontiainen pörräs, lehmä ammui, paluu arkeen oli edessä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsont̪iˌɑi̯nen/
  • tavutus: son‧ti‧ai‧nen

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sontiainen sontiaiset
genetiivi sontiaisen sontiaisten
sontiaisien
partitiivi sontiaista sontiaisia
akkusatiivi sontiainen;
sontiaisen
sontiaiset
sisäpaikallissijat
inessiivi sontiaisessa sontiaisissa
elatiivi sontiaisesta sontiaisista
illatiivi sontiaiseen sontiaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sontiaisella sontiaisilla
ablatiivi sontiaiselta sontiaisilta
allatiivi sontiaiselle sontiaisille
muut sijamuodot
essiivi sontiaisena
(sontiaisna)
sontiaisina
translatiivi sontiaiseksi sontiaisiksi
abessiivi sontiaisetta sontiaisitta
instruktiivi sontiaisin
komitatiivi sontiaisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sontiaise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sontiais-

Etymologia

muokkaa

sonta + -iainen

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yläkäsitteet
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kari Heliövaara (päätoim.): Suomen luonto. Selkärangattomat eläimet, s. 124. Espoo: Weilin & Göös, 1998. ISBN 951-35-6373-1.