spirantti

Suomi

Substantiivi

spirantti (5-C)

(fonetiikka) sentraalinen frikatiivi, jossa ilma kulkee kulkusuuntaan nähden poikittain sijaitsevan kapeikon läpi synnyttäen voimakasta kohinaa
suomen spirantteja ovat f ja useimmat hoon variantit

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	spirantti	spirantit
genetiivi	spirantin	spiranttien (spiranttein)
partitiivi	spiranttia	spirantteja
akkusatiivi	spirantti; spirantin	spirantit
sisäpaikallissijat
inessiivi	spirantissa	spiranteissa
elatiivi	spirantista	spiranteista
illatiivi	spiranttiin	spirantteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	spirantilla	spiranteilla
ablatiivi	spirantilta	spiranteilta
allatiivi	spirantille	spiranteille
muut sijamuodot
essiivi	spiranttina	spirantteina
translatiivi	spirantiksi	spiranteiksi
abessiivi	spirantitta	spiranteitta
instruktiivi	–	spirantein
komitatiivi	–	spirantteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	spiranti-
vahva vartalo	spirantti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. äänne, joka syntyy voimakkaasta ilmavirrasta sulkeuman läpi

englanti: spirant

venäjä: спирант

Liittyvät sanat

IPA: f, v, β, ɸ, ð, θ, ç, x, ʁ

Yläkäsitteet

sentraalinen frikatiivi

Lähteet

Kari Suomi & Juhani Toivanen & Riikka Ylitalo: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 75. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-975-X.

Aiheesta muualla

spirantti Tieteen termipankissa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=spirantti&oldid=3980010”