sunnuntai

Wikipedia
Katso artikkeli Sunnuntai Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

Viikonpäivät suomeksi
  ma: maanantai   ti: tiistai  
  ke: keskiviikko   to: torstai  
  pe: perjantai   la: lauantai  
  su: sunnuntai  

sunnuntai (18)

  1. viikon viimeinen päivä Euroopassa ja muissa maissa, jotka käyttävät ISO 8601 -standardia, päivä lauantain ja maanantain välissä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈsunːun̪ˌt̪ɑ̝i]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sunnuntai sunnuntait
genetiivi sunnuntain sunnuntaiden
sunnuntaitten
partitiivi sunnuntaita sunnuntaita
akkusatiivi sunnuntai;
sunnuntain
sunnuntait
sisäpaikallissijat
inessiivi sunnuntaissa sunnuntaissa
elatiivi sunnuntaista sunnuntaista
illatiivi sunnuntaihin sunnuntaihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sunnuntailla sunnuntailla
ablatiivi sunnuntailta sunnuntailta
allatiivi sunnuntaille sunnuntaille
muut sijamuodot
essiivi sunnuntaina sunnuntaina
translatiivi sunnuntaiksi sunnuntaiksi
abessiivi sunnuntaitta sunnuntaitta
instruktiivi sunnuntain
komitatiivi sunnuntaine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Skandinaavinen laina n. tuhannen vuoden takaa. Tarkoitti ”Auringon päivää”, ja on alunperin käännöslaina latinasta (dies Solis). Vrt. nykyruotsin söndag.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

adventtisunnuntai, kirkastussunnuntai, laskiaissunnuntai, palmusunnuntai, puolipaastosunnuntai, pääsiäissunnuntai, rukoussunnuntai, sunnuntaiaamu, sunnuntaiaikataulu, sunnuntai-ilta, sunnuntaikorvaus, sunnuntaikävely, sunnuntailapsi, sunnuntailepo, sunnuntailiikenne, sunnuntailounas, sunnuntaimaalari, sunnuntainumero, sunnuntaitunnelma, sunnuntaityö, sunnuntaivuoro, tuomiosunnuntai

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • sunnuntai Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Sunnuntai. Kotimaisten kielten keskus

ViitteetMuokkaa

  1. Kulonen, Ulla-Maija. Tyr-jumalan päivänä (luettu 4.1.2012). 2008