supistaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasupistaminen (38)
- (matematiikka) murtoluvun tai lausekkeen sieventäminen jakamalla osoittaja ja nimittäjä samalla luvulla
- Supistaminen ei muuta lukuarvoa.
- (yleiskieli) tilan, toiminnan laajuuden, työntekijämäärän tms. vähentäminen
- Teollisuudessa supistaminen lienee hiipumassa.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | supistaminen | supistamiset |
genetiivi | supistamisen | supistamisten supistamisien |
partitiivi | supistamista | supistamisia |
akkusatiivi | supistaminen; supistamisen |
supistamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | supistamisessa | supistamisissa |
elatiivi | supistamisesta | supistamisista |
illatiivi | supistamiseen | supistamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | supistamisella | supistamisilla |
ablatiivi | supistamiselta | supistamisilta |
allatiivi | supistamiselle | supistamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | supistamisena (supistamisna) |
supistamisina |
translatiivi | supistamiseksi | supistamisiksi |
abessiivi | supistamisetta | supistamisitta |
instruktiivi | – | supistamisin |
komitatiivi | – | supistamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | supistamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
supistamis- |
Etymologia
muokkaa- teonnimi verbistä supistaa
Käännökset
muokkaa1. matematiikka
|
2. yleiskieli
|