supliikki
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- sujuva puhe, taitava sanan käyttö
- (vanhentunut) anomuskirjelmä, hakemus[1]
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsupliːkːi/
- tavutus: sup‧liik‧ki
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | supliikki | supliikit |
| genetiivi | supliikin | supliikkien (supliikkein) |
| partitiivi | supliikkia | supliikkeja |
| akkusatiivi | supliikki; supliikin |
supliikit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | supliikissa | supliikeissa |
| elatiivi | supliikista | supliikeista |
| illatiivi | supliikkiin | supliikkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | supliikilla | supliikeilla |
| ablatiivi | supliikilta | supliikeilta |
| allatiivi | supliikille | supliikeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | supliikkina | supliikkeina |
| translatiivi | supliikiksi | supliikeiksi |
| abessiivi | supliikitta | supliikeitta |
| instruktiivi | – | supliikein |
| komitatiivi | – | supliikkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | supliiki- | |
| vahva vartalo | supliikki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- latinan supplicium, rukous[2]
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- supliikki Kielitoimiston sanakirjassa