Substantiivi

muokkaa

suttu (1-C)

  1. sotku, epämääräinen kuvio tai jälki
    Kirjeiden lopussa oli allekirjoituksena pelkkää epämääräistä suttua.
    Muistikirjan reunat oli piirretty täyteen suttuja.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suttu sutut
genetiivi sutun suttujen
partitiivi suttua suttuja
akkusatiivi suttu;
sutun
sutut
sisäpaikallissijat
inessiivi sutussa sutuissa
elatiivi sutusta sutuista
illatiivi suttuun suttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sutulla sutuilla
ablatiivi sutulta sutuilta
allatiivi sutulle sutuille
muut sijamuodot
essiivi suttuna suttuina
translatiivi sutuksi sutuiksi
abessiivi sututta sutuitta
instruktiivi sutuin
komitatiivi suttuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sutu-
vahva vartalo suttu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

ruotsin sanasta sudd[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Sanueen sanat
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • suttu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. suttu.