Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

suudelma (10)[1]

  1. suuteleminen tekona; jonkin koskettaminen huulilla
    Hän nykäisi miehen lähemmäksi ja painoi suudelman suoraan suulle.
    Suljen suudelmin tämän kirjeen.
    Haluan hukuttaa sinut suudelmiin.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsuːdelmɑ/
  • tavutus: suu‧del‧ma

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suudelma suudelmat
genetiivi suudelman suudelmien
(suudelmain)
partitiivi suudelmaa suudelmia
akkusatiivi suudelma;
suudelman
suudelmat
sisäpaikallissijat
inessiivi suudelmassa suudelmissa
elatiivi suudelmasta suudelmista
illatiivi suudelmaan suudelmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suudelmalla suudelmilla
ablatiivi suudelmalta suudelmilta
allatiivi suudelmalle suudelmille
muut sijamuodot
essiivi suudelmana suudelmina
translatiivi suudelmaksi suudelmiksi
abessiivi suudelmatta suudelmitta
instruktiivi suudelmin
komitatiivi suudelmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suudelma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Elias Lönnrotin käyttöön ottama uudissana vuodelta 1836.[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana suudella.